HÖYRYRAIDE -YRITYKSEN PERUSTAMINEN JA HAAPAMÄEN VETURIPUISTO 1994-1995        Höyryraide Osakeyhtiö (aiemmin Avoin yhtiö) on perustettu vuonna 1994.                                 Yrityksen perustaja  Tapani Laaksomies, jonka rautatieharrastus muuttui ammatiksi Keuruun kaupungin etsiessä Haapamäen höyryveturipuistoon yrittäjää ja Laaksomiehen yrityksen tultua valituksi tehtävään.   Vastaperustettu Höyryraide/Steamrail vuokrasi puiston ja toimi sen isäntänä vuosina 1994-1995.

Tänä aikana Veturipuistossa pidettiin useita näyttelyitä, erilaisia tapahtumia ja varsinkin juna-ajeluita. Veturipuiston raiteistolla oli mm. mahdllista ajaa ”höyryveturidiplomi”. Höyryveturipuiston monipuolinen junakalustoa esiteltiin mm. ”Evakkojuna”-näyttelyssä, jossa esillä oli sodanaikainen evakkojuna tavaravaunuineen. Vaunuihin lastattiin kärryjä, puimakoneita, polkupyöriä yms. Vaunuissa oli myös valokuvanäyttely ja Viipurin tyttölyseon oppilaiden sodanaikaisia piirustuksia.

Höyryraiteen järjestämät höyryjunamatkat suuntautuivat mm. Virroille, jonne ensinmäinen matka tehtiin maaliskuussa 1994, jolloin Höyryraide järjesti yhdessä Virtain Vapaa-aikapalvelu Ky:n kanssa ”Teri AnnLin” -junan Haapamäeltä Virroille. Matka oli myös tuolloin suositun televisiosarjan ”Kauniit ja Rohkeat” amerikkalaisen tähtinäyttelijättären ensimmäinen höyryjunamatka. Viimeinen matkustajajunamatka höyryjunalla tehtiin Virroille kesäkuussa 1995.

Höyryveturipuistossa kävi vuosina 1994-1995 noin 15000-18000 matkailijaa.                         Kuitenkin Höyryraide joutui lopettamaan kannattavan yritystoimintansa Höyryveturipuistossa vuonna 1996 Keuruun kaupungin ilmoitettua löytäneensä uuden puistoyrittäjän.                     Tämä merkitsi uuden alkua Höyryraiteen historiassa.

Tk3 1168 Lili:n KUNNOSTAMINEN MUSEOVETURI LILIKSI

Höyryveturipuistoon siirrettyjen höyryvetureiden romuttaminen alkoi Haapamäellä alkoi jälleen kesällä 1996. Tällöin Höyyraide yhdessä Suomen Höyrykoneyhdistyksen kanssa sai pelastettua yhteensä kahdeksan höyryveturia. Näistä yksi oli Tk3 1168. Höyryveturi Tk3 1168 siirrettiin Haapamäeltä Pasilan veturitalliin, jossa sitä kunnostettiin vuosina 1996-1999.

 

MATKAN TEKOON HÖYRYJUNALLA PORVOOSSA 1999-2014

Veturin Tk3 1168 kunnostus valmistui Pasilassa toukokuussa 1999. Käyttöönotto- ja liikennekelpoisuustarkastusten jälkeen siirtyi se kesäkuussa 1999 Pasilasta Porvooseen.               Höyrjunatoiminnan alkaessa Porvoossa veturitallit ei olleet vielä museojunaliikenteen käytettävissä. Näin ollen syksyllä 1999 höyryveturi palasi takaisin Pasilaan, jossa sitä edelleen kunnostettiin seuraavaa ajokautta varten. Kesän ajankin Tk3 1168 oli ollut vain kevytpeitteiden suojaamana ratapihalla. Seuraavan kesänä veturitallin kunnostamista jatkettiin. Talliin valettiin uusi betonilattia ja kiinnitettiin kiskot. Vihdoin vuodesta 2001 höyryveturi Lili sai ympärivuotisen tallipaikan Porvoosta eikä sitä enää tarvinnut siirtää talvehtimaan Pasilan veturitalliin

 Aluksi höyryjunan yhtenä lähtöpaikkana oli Porvoonjoen länsirannalla kevytliikenteen sillan vieressä sijainnut pysäkki. Porvoon kaupunki purki tämän rataosuuden pois länsirannan uudisrakentamisen tieltä vuonna 2001, joten Porvoon rata päättyi aseman alueelle. Muutenkin höyryjunan toimintaympäristö, aseman seutu ja Porvoon rata on kokenut erilaisia muutoksia vuosien 1999-2013 aikana. Esimerkiksi Hinthaaran kakkosraide ja uusi asemakatos ideoitiin yhdessä Hinthaaran kyläyhdistyksen ja Porvoon museorautatie ry:n kanssa ja toteutettiin Ratahallintokeskuksen tuella

Höyryjunaliikenne Porvoon radalla alkoi heti kesäkuun alussa 1999. Höyryveturi otettiin juhlallisesti uudelleen käyttöön ja vihkiäistilaisuudessa se sai nimen museoveturi Lili. Vaikka ensimmäisenä vuonna höyryjunan varsinaisia ajopäiviä ei ollut kovinkaan monta, Höyryraiteen junatoiminta oli täynnä innostusta.

 Keväällä 2000 järjestettiin yhdessä Suomen Rautatiehistoriallisen seuran kanssa höyryjunamatka Helsingistä Porvooseen ja samalla veturi siirtyi jälleen kesäksi Porvooseen. Kesän aikana junamatkoja tehtiin edellistä kesää enemmän. Vuoden 2000 yksi kohokohta oli Karhula-Sunila radan 100-vuotisjuhla, jossa höyryveturi Tk3 1168, Lili vaunuineen sai kunnian toimia juhlajunana. Liikennöintikauden päätti Suomen Rautatiehistoriallisen seuran järjestämä syksyinen höyryjunamatka, joka suuntautui tällä kertaa Porvoosta takaisin Helsiinkiin.

 Höyryjunan aikataulun mukainen liikennöinti alkoi kesällä 1999. Ensimmäisinä toimintavuosina, 1999–2002, höyryjuna kiinnostikin kovasti ja matkustajia riitti lähes joka junavuoroon. Liikennöintipäiviä olivat lauantai ja sunnuntai, jolloin molempina päivinä oli kaksi edestakaista junavuoroa Porvoon asemalta Hinthaaraan. 1997-2003 järjestetetyt Vanhan Porvoon Höyryjuhlat lisäsivät myös kiinnostusta höyrykoneisiin ja varsinkin höyryjunaan, joka liikennöi Höyryjuhlien aikana välillä Porvoo-Kiiala-Porvoo. Kesällä 2003 matkustajien määrä alkoi kuitenkin vähentyä. Tilausliikenteen kysynnän kasvun takia Höyryraide vähensi aikataulunmukaista liikennettä, liikennöintipäivien ja -vuorojen määrää. Vuodesta 2004 alkaen höyryjuna on liikennöinyt kesä-elokuussa välillä Porvoo-Hinthaara-Porvoo aikataulun mukaisesti lauantaisin neljästä kuuteen kertaa. Näin lähes jokainen höyryjunavuoro keräsi matkustajia vaunut täyteen.

Vuodesta 2008 alkaen höyryjuna on liikennöinyt aikataulun mukaisesti myös välillä Porvoo-Kerava-Porvoo. Tämä pidempi höyryjunamatka on ollut välillä niin suosittu, että matkustajia on ollut tulossa junaan enemmän enemmän kuin junassa on istumapaikkoja.

 

 

 Tilausajo aloitti Höyryraiteen liikennöin Porvoossa. Museojunatoiminta onkin koko ajan ollut pääasiassa tilausliikennettä. Veturia ja vaunuja on käytetty useiden muidenkin draama- ja dokumenttielokuvien kuvauksissa, televisio- ja lehtimainoksissa ja jopa muotinäytöksissä. Myös monet yritykset, järjestöt ja yhdistykset ovat tilanneet höyryjunamatkan jäsenilleen, henkilökunnalleen, asiakkailleen tai yhteistyökumppaneilleen. Yksityiset henkilöt ovat varanneet junan käyttöönsä perhejuhlien viettoon. Syntymäpäivää on juhlittu matkustaen ja häävieraiden kuljetus Porvoon asemalta Kiialan kartanoon  ja Hinthaaraan on tehty höyryjunalla. Merkittävä Höyryraiteen museojunan oma erityinen matkustajaryhmänsä on vuodesta 2002 lähtien ollut Helsinkiin saapuneiden risteilyalusten asiakkaat, jotka ovat valinneet tutustumis- ja retkikohteekseen suomalaisen museojunan ja höyryjunamatkan välillä Porvoo–Hinthaara.

Vuonna 2003 voimaan tullut uusi Rautatielaki määräsi, että museojunaliikenteen harjoittajalla tuli olla liikennöintiä varten turvallisuustodistus. Höyryraide oli ensimmäinen museoliikennöitsijä, jolle turvallisuustodistus myönnettiin viideksi vuodeksi keväällä 2004. Uusi turvallisuuslupa myönnettiin vuonna 2007 ja jälleen vuonna 2012 turvallisuustodistus, joka mahdollistaa Höyryraiteen museojunaliikennöin eri puolilla Suomen rataverkkoa.

SUOLAHTI 2003-2013 – HÖYRYVETURIN KUNNOSTAMISTA JA MUSEOJUNAMATKALLA-HANKKEEN JUNATUOTEKEHITTELYÄ

 

Höyryraide -yrityksen yhtiömuoto ja kotipaikka muuttuivat, kun perustaja, omistaja Tapani Laaksomies muutti vuonna 2003 Keski-Suomeen. Avoimesta yhtiöstä tuli osakeyhtiö ja kotipaikaksi vaihtui Suolahti, jossa Höyryraiteen toiminta käynnistyi keväällä 2004. Tuolloin muistomerkkinä ollut höyryveturi Hv3 995 siirrettiin Oulusta Suolahden veturitalliin. Veturin kunnostaminen museoliikenteeseen alkoi.

Höyraide oli hankkinut myös lisää käytöstä poistettua vaunukalustoa; kaksi puukorista makuuvaunua ja yhden päivävaunun, jotka olivat tuolloin Pieksämäen vanha varikolla. Vaunukalusto kunnostettiin museojunaliikenteeseen mm. uusimalla kaikkien vaunujen katot ja osin kattorakenteetkin, seinäpaneelit sekä vaunujen hyttirakenteita. Liikennekelpoisuuskorjaukset alustan ja telien osalta teki Pieksämäen konepaja.Tässä yhteydessä myös korjattiin liikenteeseen yksi Gb -sarjan tavaravaunu, joka toimii höyryveturin halkovaununa pidemmillä junamatkoilla. Kunnostettu vaunukalusto siirrettiin Suolahden vanhalle asemalle kesällä 2005.

 

Höyryraide oli museojunaliikennöitsijänä ylimaakunnallisessa Museojunamatkalla -hankkeessa, jonka hallinnoijana oli Keitele-Museo. Hankkeen tavoitteena oli edistää keskisuomalaista matkailua ja alan yritysten verkostumista kehittämällä museojunatuotteita. Hankkeen aikana toteutettiin museojunamatkoja sekä Keitele-Museon ” Lättähattu”, Dm7-kalustolla että höyryveturilla ”Pikku-Jumbo” Tk3 1150 ja Höyryraide Oy:n kunnostetuilla puuvaunuilla.

Lisäksi Suolahden veturitallin ja Vanhan aseman alueella järjestettiin mm. seuraavia tapahtumia: ”Tallin avoimet ovet” – päivä, jolloin kävijät saivat tutustua höyryveturiin Hv3 995 ja sen kunnostuksen etenemiseen. Pienelle junamatkallekin pääsi talliraiteistolla Move-dieselveturin vetäessä päivävaunua. Yhdessä Suomen Höyryrpursiseuran jäsenten kanssa pidettiin Suolahden Höyryfestivaalien ”Höyryjen muistelot” vuonna 2005. Tapahtuman aikana Höyryraide liikennöi höyrjunalla Tervatehtaalle, josta matka jatkui höyrylaivalla takaisin Suolahden satamaan. ”Höyryjen muistelot” oli yleisömenestys. Samoin joulukauden alussa yhdessä Keitele-Museon kanssa järjestetyt Joulupukin junamatkat Jyväskylään keräsivät höyryjunan täyteen matkustajia. 

Höyryveturin Hv3 995 kunnostamista jatkui aina vuoteen 2011 saakka. Kunnostamisen eri vaiheita ja edistymistä seurattiin kiinnostuneina myös paikallisissa medioissa: radiossa ja lehdistössä. Kesäkuussa 2011 koitti suuri hetki, kun höyryveturi Hv3 995 otettiin juhlallisesti uudelleen käyttöön. Veturin siunasi museoliikenteeseen Äänekosken seurakunnan kirkkoherra Jukka Kuparinen. Tilaisuuden juhlapuheen piti toimittaja, rautatieharrastaja Hannu Taanila. Keski-Suomen Automobiilit ja Höyrypursiseuran jäsenten höyrylaivat osallistuivat höyryveturin juhlatapahtumaan. Päivänsankari Hv3 995 puolestaan ajeli sataman raiteita edestakaisin ja vihellellen iloisesti.

Museojunaliikennöinti Hv3 995-veturilla aloitettin marraskuussa 2011, jolloin järjestettiin Äänekosken Citymarketin kanssa höyryjunamatka uuden liikkeen avaukseen Äänekoskelle. Höyryveturi Hv3 995 oli nyt ensi kertaa 45 vuoden jälkeen matkustajajunan veturina. Seuraavana vuonna joulukauden navaus toteutettiin Hv3 995 vetämällä junalla Jyväskylään ja Vaajakoskelle.

Kesäkuussa 2013 Papparazzien ja Piiparisien kanssa järjestettiin Suolahden Vanhalla asemalla   ”Wanhat Wehkeet”- tapahtuma. Höyrypursiseuran Keiteleen ja Päijänteen vesistössä toimivat neljä höyrylaivaa risteilivät Keitele-järvellä ja höyryjuna Hv3 995 liikennöi Suolahden ja Äänekosken välillä. Keski-Suomen Mobilistien hienot, vanhat autot olivat esittelyssä kuten myös Papparazzien ”pappamopot”. Kiinnostunut yleisö viihtyi ja vietti aikaa asemalla aurinkoisena lauantaipäivänä. Tapahtuma oli osana Keski-Suomen mopoviikonloppua.

Heinäkuussa 2013 höyryveturi Hv3 995 suuntasi matkansa Suolahdesta Iisalmeen, josta se sitten elokuussa jatkoi kohti uutta kotipaikkaansa Pohjois-Karjalassa Nurmeksessa, josta Höyryraide osti veturitallit keväällä 2013.

Höyryveturi Tk3 1168

Tk 3 – sarjan vetureita käytettiin tavara- ja järjestelyjunissa kaikilla rataosilla ja varikoilla tavara- ja järjestelyvetureina. Lisäksi niitä käytettiin seisakkeilla pysähtyneissä henkilö- ja sekajunissa sekä ketteryytensä ansiosta vaihtotöissä.

Höyryveturi Tk3 1168 valmistui vuonna 1952 Lokomon tehtailla Tampereella, valmistusnumeronaan 164. Veturi palveli Valtion Rautateillä mm. Oulun seudulla, aina vuoteen 1970, jolloin se sijoitettiin kriisivarastoon Lievestuoreelle. Veturin ruostuminen jatkui rauhassa Haapamäen veturipuistossa vuoteen 1997, jolloin se pelastettiin romutukselta ja siirrettiin korjattavaksi Pasilaan. Höyryveturi Tk3 1168 entisöitiin vuosina 1997-1999. Tällä hetkellä se on ainoa museoliikenteeseen kunnostettu Lokomon tehtaan tuotantoa edustava Tk3 -sarjan höyryveturi. Veturia säilytettiin Porvoossa elokuuhun 2014 josta se myös liikennöi tarpeen vaatiessa muualle Suomen rataverkolle. Tk3 1168 on ollut usein vuoden eniten liikkennöinnyt höyryveturi,niin kilometrimäärältään kuin liikennepäivienkin suhteen. Voidaankin hyvällä syyllä sanoa että se oli 15 vuoden aikana vakiinnuttanut asemansa yhtenä Porvoon nähtävyyksistä. Veturi on myös osoittautunut varmaksi höyrykäyttöiseksi vetolaitteeksi, teknisen vian takia on vain kerran jouduttu peruuttamaan sovittu liikennöinti.

 

Pienveturi Move 51h/40

Valtionrautateille tuli 1940 -luvun lopulla tarvetta väliraskaalle, kevyeseen vaihtotyöpalvelukseen pienehköille ratapihoille sopivalle dieselveturille korvamaan työssä käytettyjä kustannuksiltaan kalliita höyryvetureita. Tähän tarpeeseen ja teollisuuslaitosten käyttöön Valmet Oy kehitti Move -sarjan veturit. Vetureita rakennettiin yhteensä 71 kappaletta, joista Valtionrautateillä oli 37.

Finnish Chemicals Oy hankki 1970-luvulla Move-veturit Tv3 numerot 551 ja 533. Nämä korvasivat vanhan ”Kiskokallen” ja vuosimallia 1947 olleen Move3 -veturin, joka nykyisin on kunnostettuna Toijalan veturinmuseossa.. Uudet veturit palvelivat ahkerasti kahdessa vuorossa aina 2000- luvun alkuun saakka, jolloin ne siirtyivät, Äetsän tehtaan kloorin valmistuksen loppumisen takia toisarvoisempiin työtehtäviin. Rautatiekuljetusten vähäisyyteen vaikutti myös tavarakuljetusten siirtyminen kustannuspaineiden takia kumipyörille. Höyryraide Oy osti veturit syksyllä 2006, jolloin ne myös siirrettiin lavetilla Suolahteen. Vetureiden hankintaan oli kaksi syytä. Ensimmäinen syy oli se, että Höyryraide Oy halusi pelastaa veturit romutukselta. Toinen syy puolestaan arkinen vaihtotyöveturin ja työkoneen tarve Suolahden veturitallilla. Move –dieselveturi on ollut tarpeen mm. kunnostuksen alla olevan höyryveturi Hv3 995:n siirrossa sekä matkustajavaunujen vaihtotyössä Suolahden Wanhan Aseman raiteistolla. Myös Keitele-Museo Oy on tarvinnut Move-dieselveturia Rautatiemuseolta deponoidun höyryveturi Tk3 1150 sekä vaunujensa siirtotöihin.
Syyskuussa 2013 siirrettiin veturit lavettikuljetuksella Suolahdesta Nurmekseen. Movet toimivat nyt Nurmeksen veturitallilla siirtovetureina.

 

Höyryveturi HV3 995 Lokomo 137/1941

Höyryveturi HV3 nro 995 on valmistunut Lokomon tehtaalla Tampereella 1941.Veturia käytettiin pääasiassa pika-ja henkilöjunissa aina vuoteen 1966 saakka. Viimeinen käytössäoloaikainen sijoituspaikka oli Seinäjoen varikko.Veturi oli käytössä ainoastaan 26 vuotta, joka on lyhyt aika höyryveturin käyttöajaksi. (Joillakin vetureilla käyttöaika jopa 60vuotta.)Hv -sarjan veturit (Hv1,Hv2,Hv3) olivat nopeutensa, toimintavarmuutensa ja taloudellisuutensa ansiosta yleisimpiä henkilöjunan vetäjiä. Vasta 1960-luvun loppupuolella linjakäyttöön suunnitellut dieselveturit syrjäyttivät ne henkilöliikenteestä. Vuotuinen linja-ajon määrä vetureilla oli n.200.000 km. Hv3 -vetureita rakennettiin yhteensä 24 kappaletta. Näistä enää kolme veturia on jäljellä: Hv3 nro 781 Keravan asemalla muistomerkkinä, Hv3 nro 998 Haapamäen Höyryveturipuistossa ja ainoa liikennekelpoinen Nurmeksessa oleva Hv3 nro 995.

Höyryveturi kunnostettiin Suolahdessa vuosina 2004-2011.

Syksyllä 2003 VR Oy myi Höyryraide Ay:lle kunnostettavaksi Oulun muistomerkkiveturin, joka muuten olisi joutunut romutettavaksi. Veturi kunnostettiin täydellisesti.

Kunnostusurakka oli vaativa, ulkoisesti kunnostetusta monumentista, joka oli päässyt pahasti rapistumaan yli 20vuoden ulkosäilytyksessä, ilkivallan ja puutteellisen hoidon takia, kunnostettiin liikennekelpoinen museoveturi. Tehtävässä olivat omistajan, oppisopimusharjoittelijan lisäksi palkattuina muutaman henkilön. Talkoolaisia oli mukana vaihtelevasti 2-5 henkilöä eri tehtävissä. Kaikkiaan kymmeniä henkilöitä osallistui tavalla tai toisella höyryveturi Heikin saamiseksi upeaan kuntoon Lisäksi veturin korjaus hyödytti mm. Äänekosken konepajoja, kuljetusyrityksiä ja kauppaliikkeitä. Höyryveturin Hv3 nro 995 kunnostamisessa oli myös kysymys ennen kaikkea ammattitaidon säilymisestä ja samalla höyryvetureiden pysymisestä liikennekuntoisina.

Hv3 nro 995 Lokomo 137/1941 on sarjansa viimeisenä valmistunut ja Euroopan ainoa museoliikenteessä oleva puupolttoinen henkilöjunan veturi, joten se on historialtaan ainutlaatuinen museoveturi.

Museoliikenteeseen valmistumisen jälkeen höyryveturin Hv3 995 ensimmäinen, virallinen ajo matkustajajunan veturina Valtion rataverkolla tapahtui 19.11.2011. Tuolloin edellistä liikennöinnistä oli ehtinyt vierähtää jo 45 vuotta.